Yhteenveto kappaleen 14 tärkeistä käsitteistä
Kirjoita tekstisi tähän...
Vuoden 1928 Kellogg-Briand-sopimus = Kieltää kansainvälisessä oikeudessa sodan politiikan välineenä. Kellogg–Briandin sopimuksessa kehitetty voimankäytön kielto tuli osaksi YK:n peruskirjan yhtä keskeisimmistä määräyksistä, artiklaa 2(4).
Artikla 2(4) = Sisältää periaatteet yksipuolisen voimankäytön kiellosta. Jokaisen jäsenen on pidättäydyttävä kansainvälisissä suhteissa voimankäytön uhkaamisesta tai käytöstä minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista itsenäisyyttä vastaan tai muulla tavalla, joka on YK:n periaatteiden kanssa ristiriidassa. Artikla 2(4) kieltää varsinaisen voimankäytön mukana, myös voimankäytön uhkaamisen.
Hyökkäyssotien kielto = Meinaa, että valtiolla on velvollisuus olla aloittamatta hyökkäyssota, kielto uhkailla tai käyttää voimaa olemassa olevien kansalaisten rajojen muuttamiseksi sekä pidättäytyä voimakeinoihin perustuvista vastatoimista.
Voimankäyttö = Voimankäytöllä kansainvälisissä suhteissa viitataan valtioiden väliseen voimankäyttöön. Voimankäyttö voi olla suoraa tai epäsuoraa. Voimankäyttöön ei lueta sanktiota, kauppasaartoja ja vastaavanlaiset taloudelliset pakotteiden muodot
Artikla 51 = Tunnustaa valtioiden luonnollisen oikeuden turvautua voimaan itsepuolustuksena. Artiklan 51 mukaan valtio saa käyttää voimaa yksipuolisesti puolustaakseen itseään. Itsepuolustus on sallittua vain, jos tietyt edellytykset täyttyvät -> Yhdysvaltain ulkoministeri totesi, että itsepuolustus on sallittua vain tapauksissa, joissa "itsepuolustuksen välttämättömyys on välitön, musertava, eikä jätä valinnanvaraa keinoissa eikä hetkeäkään harkinnalle". Artikla 51 sallii myös kollektiivisen itsepuolustuksen. Tämä edellyttää kuitenkin hyökkäyksen kohteeksi joutuneen valtion nimenomaista suostumusta, jotta voidaan varmistaa, että avuntarve on todellinen. Aseellisen hyökkäyksen uhrin on vahvistettava, että se pitää itseään aseellisen hyökkäyksen uhrina ja sen on annettava selkeä suostumus kollektiiviseen itsepuolustukseen.
Tarpeelliset (necessity) = Tarpeellisuus ymmärretään, kun puolustavalla valtiolla ei ole muita keinoja pysäyttää aseellista hyökkäystä, kuin turvautua aseelliseen voimaan.
Oikeasuhteisiin (proportionality) = Oikeasuhteisuutta tarkastellaan siltä näkökulmasta, mikä on tarpeen aseellisen hyökkäyksen pysäyttämiseksi tai torjumiseksi ja alueen takaisin valtaamiseksi.
Aseellinen hyökkäys = Aseellinen hyökkäys on YK:n peruskirjassa perusteltu perinteisesti, jossa yhden valtion asevoimin tunkeutuvat toisen valtion alueelle maitse, meritse tai ilmateitse.
Unwilling or unable -doktriini = Doktriini on eräänlainen itsepuolustus ei-valtiollisia toimijoita vastaan. Sen mukaan valtio, joka ei estä alueen käyttämistä hyökkäyksiin, koska se on unwilling (haluton) tai unable (kyvytön), katsotaan avustavan näitä tekoja.
Responsibility to Protect -periaate (R2P) = R2P-periaate edellyttää, että kansainvälisen yhteisön tulee tarvittaessa tai velvoittaen ryhtyä toimiin silloin, kun vakavia kansainvälisiä rikoksia tapahtuu. Lisäksi sen mukaan valtiot voivat puuttua tilanteisiin, joissa jokin valtio laiminlyö velvollisuutensa suojella omia kansalaisiaan.
R2P -perjaate rakentuu kolmelle pilarille: 1) suvereniteettia pyritään muokkaamaan siten, että valtioille asetetaan vastuu suojella niiden lainkäyttövallan piirissä olevia yksilöitä 2) korostaa kyvykkyyden vahvistamista ja kansainvälisen avun tarjoamista aina, kun se on mahdollista 3) poikkeuksellisissa olosuhteissa humanitaariset näkökohdat voivat oikeuttaa voimankäytön.
YK:n peruskirjan VI luku = Peruskirjan VII luvun perusteella perustettu turvallisuusneuvoston ympärille rakentuva kollektiivisen turvallisuuden järjestelmä, jonka tehtävänä on ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Peruskirjan VI luvun nojalla turvallisuusneuvosto voi ryhtyä suositusluonteisiin toimiin riitojen rauhanomaisen ratkaisemisen edistämiseksi.
YK:n peruskirjan VII luku = VII luvun nojalla turvallisuusneuvosto on ainoa elin, joka voi valtuuttaa voimankäytön vastauksena kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden uhkiin tai loukkauksiin sekä aggressioteoiksi katsottuihin toimiin. Artiklan 25 mukaisesti VII luvun nojalla tehdyt päätökset ovat kaikkia jäsenvaltioita sitovia. Ennen kuin turvallisuusneuvosto voi käyttää VII luvun mukaisia pakottavia täytäntöönpanotoimia, sen on ensin 39 artiklan perusteella todettava, että tilanteessa on kyse rauhaa uhkaavasta tekijästä, rauhan rikkomisesta tai hyökkäyksestä.
YK:n peruskirjan VIII luku = Ennakoi mahdollisuuden, että alueelliset sopimukset tai toimielimet voivat toimia kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, kun tämä on tarkoituksenmukaista. Edellyttäen että niiden toiminta on YK:n tarkoitusten ja periaatteiden mukaista (52 artikla), että toimet ovat joko neuvoston auktorisoimia tai kohdevaltion hyväksymiä (53 artikla), sekä että toimet ilmoitetaan turvallisuusneuvostolle (54 artikla).
42 artikla = Peruskirjan 42 artikla antaa turvallisuusneuvostolle toimivallan velvoittaa YK:n jäsenet toteuttamaan laajan valikoiman toimia ilmateitse, meriteitse tai maateiteise, tarpeen mukaan. Ajan kuluessa turvallisuusneuvosto on kehittänyt 42 artiklan perusteella käyttämiään valtuuksia kollektiivisten pakottavien toimien käyttöön.
Ilmaisu "all necessary measures" = Liittyy vuonna 1990 tapahtuneeseen Irakin hyökkäykseen Kuwaitiin, jossa turvallisuusneuvosto valtuutti jäsenvaltiot toteuttamaan 'kaikki tarvittavat toimet' (all necessary measures) Irakin hyökkäyksen torjumiseksi ja Kuwaitin suvereniteetin palauttamiseksi. Tarkoittamaan turvallisuusneuvoston myöntämää voimankäyttövaltuutusta, jota pidetään 42 artiklan mukaisten toimien käyttöönottona, vaikka artiklaa ei nimenomaisesti mainittu.