Pääväitteet kappaleesta

Pääväitteet kappaleesta 11: 

Kansainvälisessä oikeudessa asiavaltuus (locus standi) on lähtökohtaisesti vain valtioilla, mutta erga omnes -velvoitteiden ja erityissopimusten avulla asiavaltuus voi laajentua muihin valtiosta riippumattomiin tahoihin, kuten yksityishenkilöihin tai yrityksiin. Diplomaattinen suojelu sekä siihen liittyvät edellytykset, kuten kansalaisuus, välittömät intressit ja paikallisten oikeuskeinojen hyödyntäminen, vaikuttavat siihen, miten ja milloin valtio voi edustaa kansalaisen/yksityishenkilön etuja tämän puolesta.

Diplomaattinen suoja tarkoittaa järjestelmää, jossa valtio voi halutessaan puolustaa kansalaistensa oikeuksia kansainvälisesti, mutta vain, jos tietyt ehdot täyttyvät. Järjestelmä on monimutkainen, koska siihen liittyy vaikeita kysymyksiä kuten kansalaisuussiteet, monikansalaisuus, yritysten kotipaikka sekä vaatimus käyttää ensin kohdemaan omia oikeussuojakeinoja. Tekstin ydin on, että valtion päätösvalta ja nämä tiukat ehdot tekevät diplomaattisesta suojasta rajoitetun ja ennakoimattoman keinon yksilön oikeuksien turvaamiseen.

Pääväitteenäni on, että diplomaattinen suojelu on ennen kaikkea valtion päätettävissä, vaatimuksen esittäminen tapahtuu valtion kautta, eikä henkilö voi itse esittää kansainvälistä vaatimusta. Vaade on hyväksyttävä, koska henkilöllä on kansalaisuus kyseisessä valtiossa(valtiolla on toimivalta suojella omia kansalaisiaan niin yksilöön kohdistuva loukkaus katsotaan loukkaukseksi myös valtiota kohtaan. Yksilöt nykyään voivat joissain määrin valittaa suoraan ihmisoikeuksien ja investointikehitysten ansiosta, mutta diplomaattinen suojelu itsessään pysyy valtiokeskeisenä mekanismina.

Valtiottomat henkilöt voivat saada diplomaattista suojelu esimerkiksi pakolaisuuden vuoksi tai muusta erityisestä syystä. Diplomaattisen suojelu saaminen on tärkeää, koska valtiottomat henkilöillä ei ole samanlaista valtion antamaa suojaa kuin sen kansalaisilla ja heidän perusoikeuksiaan on vaikeampi panna täytäntöön lain näkökulmasta. 

Diplomaattinen suojelu tarkoittaa, että valtio voi esittää vaatimuksia kansalaisensa puolesta, joka on kärsinyt vahingosta toisen valtion toimista, diplomaattisen suojelun käyttäminen edellyttää paikallisten oikeuskeinojen käyttämistä ensin, sekä välttämätöntä yhteyttä valtion ja yksilön välillä. Diplomaattinen suojelu on valtion oikeus, ei yksilön ja mahdollinen korvaus kuuluu valtiolle ei suoraan kansalaisille.

Yhteenveto pääväitteistä

Diplomaattisen suojelun avulla valtio pystyy sekä puolustamaan että esittämään vaateita kansainvälisesti kansalaistensa puolesta. Yksilöillä on kuitenkin mahdollisuus erityissopimusten ja erga omnes -velvoitteiden perusteella esittää itse vaateita. Todellista yhteyttä vaaditaan, jotta valtio voi suojella kansalaista. Tämän lisäksi valtion täytyy ensin käyttää paikalliset oikeuskeinot loppuun ennen kuin käyttää muita keinoja. Diplomaattisen suojelun ansiosta myös valtiottomat henkilöt ja muiden valtioiden kansalaiset voivat saada jonkinlaisia suojeluksen tapoja. 

Tässä oikeustapaus, josta keskustelimme ryhmätapaamisessa. Alta näet oikeustapauksen keskeiset faktat. 

Tässä ovat joitakin ryhmäkeskustelussa nousseita mielipiteitä, väitteitä sekä kysymyksiä.

Painamalla alla olevasta painikkeesta pääset tarkastelemaan kappaleen 19 kysymyksiä ja vastauksia.