Kysymykset kappaleesta
Kappaleesta 19 laaditut kysymykset sekä vastaukset:
Sara 19.2:
Mitkä kaksi uutta periaatetta Rio de Janeiron -julistus toi kestävän kehityksen näkökulmasta? Kerro lyhyesti, mitä periaatteilla tarkoitetaan.
precautionary approach: edellyttäisi valtioilta ennalta varautumisen käyttöä mahdollisten vakavien tai peruuttamattomien vahinkojen uhkien varalta
polluter pays: kansallisten viranomaisten pitäisi pyrkiä edistämään ympäristökustannusten kansainvälistymistä siten, että saastuttajan olisi periaatteessa kannettava pilaantumisen kustannukset
Minkä asian tapahtumisen merkittävänä osana Tukholman konferenssi oli? Kerro lyhyesti siitä muodostuneesta asiasta.
- Konferenssi oli merkittävä toimintaohjelmastaan (Programme of Action), jonka myötä perustettiin UNEP (United Nations Environment Programme). UNEP on YK:n toimielin sekä oli silloin ja on nykyäänkin ainoa kansainvälisen oikeuden elin, joka käsittelee vain ja ainoastaan ympäristöön liittyviä asioita.
Olivia 19.3:
1. Mikä on hyvän naapurin periaate?
Valtiot ovat velvollisia noudattamaan asianmukaista huolellisuutta estääkseen omalla alueella tehdyn haitallisen toiminnan, niin ettei se aiheuttaisi merkittävää vahinkoa toisen valtion alueelle/ympäristölle.
2. Milloin puitesopimuksesta on eniten hyötyä?
Puitesopimuksesta on eniten hyötyä silloin kun pöytäkirjoja ja liitteitä voidaan muuttaa nopeammin vastaamaan muuttuvaa tieteellistä, teknistä tai muuta tietoa, joka usein saavutetaan säännöllisillä konferensseilla jossa on kaikki osapuolet.
Ronja 19.4:
1. Miksi Tukholman ja Rion julistukset ovat soft-law:ta
Julistukset eivät olleet sellaisenaan oikeudellisesti sitovia. Ne eivät ole valtiosopimuksia eivätkä ne luo oikeudellisia velvoitteita noudatusten kannalta (ei ole pakko noudattaa ohjeita) eikä myöskään vastuun kannalta (eli eivät joudu vastuuseen teoistaan, koska heillä ei ollut pakko noudattaa ohjeita, eli jos ei ole syytettä niin ei voi myöskään asettaa vastuuseen, ei ole rikottu mitään.
2. mitkä ovat soft-law:n heikkoidet?
Heikkoutena on erityisesti Täytäntöönpanon puute, koska normit eivät ole oikeudellisesti sitovia, niiden rikkomisesta ei joudu vastuuseen, joka voi heikentää niiden tehokkuutta.
Adaora 19.5:
1. Mikä merkitys kansainvälisillä järjestöillä on tuomioistuimissa?
- Kv. järjestöt toimivat tuomioistuimena paikallisten implementointi- ja täytäntöönpano liittyvien puitesopimusten luomisessa.
2. Missä määrin kansalaisjärjestöt (NGO) pystyvät vaikuttamaan kansainvälisten sopimusten neuvottelusta?
Lähtökohtaisesti valtion suostumuksella on suurin vaikutus siihen, voiko kansalaisjärjestö osallistua kv. neuvotteluihin. Kuitenkin kansalaisjärjestöt voivat osallistua neuvotteluiden jokaisessa vaiheessa, yrittää suostutella valtioita liittymään kansainvälisiin instituutioihin, pyrkiä vaikuttamaan valtioiden toimia ja tulla edustetuksi valtuustoissa.
Eevi 19.6:
1. Miksi kansainvälisen ympäristöoikeuden täytäntöönpano on monimutkaista?
- Esimerkiksi:
On vaikeaa todistaa, kuka on aiheuttanut ympäristövahingon ja miten.
Vahingot voivat olla pysyviä tai tapahtua vähitellen monien eri toimijoiden takia.
Usein tarvitaan asiantuntijoiden apua tieteellisiin asioihin.
Vahinkoa voi aiheuttaa myös yksityiset henkilöt tai yritykset, joita on vaikea saattaa vastuuseen.
Lait ja sopimukset ovat usein sellaisia, että vahinko yhdelle valtiolle voi vaikuttaa moniin muihin, eikä aina ole suoraa vastavuoroisuutta.
2. Mikä tekee ICJ:n Whaling in the Antarctic -päätöksestä merkittävän kansainvälisen ympäristöoikeuden kehityksessä?
Nopea kertaus tapauksesta:
Kansainvälinen valaanpyyntikomissio (IWC) kielsi kaupallisen valaanpyynnin kaikkialla maailmassa ja teki Etelämantereesta suojelualueen. Japani kiersi kieltoa vuosikymmeniä sanomalla tekevänsä "tieteellistä tutkimusta", kunnes kansainvälinen tuomioistuin tuomitsi tämän käytännön laittomaksi vuonna 2014. Lopulta Japani erosi IWC:stä jatkaakseen kaupallista valaanpyyntiä omilla aluevesillään, mutta lopetti kaiken pyynnin Etelämantereen vesillä.
Vastaus:
Päätös on merkittävä, koska se hyväksyi valtion oikeuden nostaa kanteen ilman suoraa vahinkoa (erga omnes partes -periaate), arvioi monimutkaista tieteellistä näyttöä objektiivisesti ja määräsi Japania perumaan luvanvaraiset valaanpyyntiluvat, mikä vahvisti kansainvälisten ympäristösopimusten toimeenpanon tehokkuutta.
Aleksandra 19.7:
1. Mikä on UNFCCC ja mikä on sen tavoite?
UNFCCC on YK:n ilmastosuojelun puitesuojelu, joka sai alun siitä, kun ilmastonmuutos oli pidempään aikaan ollut keskusteluna ja uhkaavana tekijänä. Yleiskokouksen oli määrä kutsua koolle vuoden 1992 Rio-konferenssi ja päättii 1988, että ilmastonmuutos on "koko ihmiskunnan yhteinen huolenaihe", joka tarvitsi maailmanlaajuista kollektiivista toimintaa, johon lopputuloksena hyväksyttiin UNFCCC vuonna 1992. Artikla 2 hahmoittelee UNFCCC:n tarkoituksen olevan kasvihuonekaasujen vakauttaminen, jotta ihmisen toiminnan aiheuttamat ongelmat minimoidaan. Kaikkien sopimusvaltioiden on: huollehdittava kasvihuonepäästöjen 'varastoinnista' ,kehittää kansallisia ja alueellisia ohjelmia ilmastonuutoksen vastaiselle työlle, hyödyllisen teknologian kehittämisen ja siirtämisen edistäminen ja siihen liittyvä yhteisty, ilmastonmuutos huomioitava muodostettaessa sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöllisiä poliittisija linjauksia sekä tieteellisen tutkimuksen ja opetuksen edistäminen.
2. Mikä on CITES-sopimus ja tämän tavoite?
CITES-sopimus (Convention on International Trade in Endangered Species) kohdistuu kaupankäyntitoimintaan, joka usein aiheuttaa uhanalaisten lajien hyväksikäytön ja lopulta sukupuuton. Sopimusvaltiot nimeävät kansallisen "hallintoviranomaisen" ja "tieteellisen viranomaisen" toteuttamaan CITESin mukaisia velvoitteita, ja nämä voivat pyytää apua CITESin sihteeristöltä. Kun kauppaa ei ole kielletty, CITESillä on lisenssijärjestelmä sallittujen lajijien tuonnista ja viennistä (tai näistä lajeista tehdysistä tuotteista). On yli 5000 eläinlajia ja 25 000 kasvilajija, jotka on luokiteltu eri liitteisiin: I liite: kuuluu suurin osa uhanalaisista lajeista. liitteesä l ilmoitetut lajit on täysin kielletty, muutamia rajoitettuja poikkeuksia lukuun ottamatta. II liitte: kauppa on rajoitettu, mutta ei kiellettyjä: sopimusvaltioiden on asetettava vienti- ja uudelleenvientiluvat (mutta ei tuontilupia) niiden kaupalle. III liite: lajit, jotka valtioiden mukaan tarvitsevat tuontiin ja vientiin liittyviä lupia.