Aseellisen konfliktin oikeus
Kappaleen 15 sisältö "The law of armed conflict" Gleider Hernandezin kirjasta "International law" tiivistetysti 10 kohtaan ja niihin liittyviä YK:n peruskirjan artikloita.
Näiden 10 kohdan jälkeen löydät Hernandezin kirjasta otetun esimerkkitapauksen ja tietoa siitä. Tapaus selvitetään yhdessä ryhmän kokoontuessa. Älä siis vielä lue vastauksia vaan valmistaudu lukemalla tiivistelmä ja pohtimalla vastauksia kysymyksiin.
1. Kansainvälinen humanitaarinen oikeus (IHL/LOAC) säätelee sodankäyntiä ja suojelee niitä, jotka eivät osallistu taisteluun, tavoitteena on rajoittaa kärsimystä sodissa riippumatta ovatko sodat laillisia vaiko eivät. Sodan aloittamisen laillisuus määräytyy erikseen jus ad bellum -sääntöjen mukaan, jotka perustuvat itsepuolustusoikeuteen ja YK:n turvallisuusneuvoston valtuutukseen. (YK:n artiklat 1(1), 39-42 ja 51 (linkki alhaalla))
- oikeus aloittaa sota vain itsepuollustukseksi kun kaikki rauhanomaiset keinot on jo käytetty
2. IHL (International humanitarian law) muodostuu historiallisesti sekä Haagin-säännöistä (sodankäynnin tavat ja aseet) että Geneven sopimuksista (henkilöiden suojelu). (YK:n artiklat 1(3), ja 55-56 (linkki alhaalla))
- Haagin-säännöt rajoittavat sodankäynnin tapoja ja välineitä. Ne yrittävät inhimillistämää sotatoimia määrittämällä, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä aseellisissa selkkauksissa.
- Geneven sopimukset suojelevat henkilöitä, jotka eivät osallistu sotiin tai ovat lakanneet osallistumasta niihin. Ne velvoittavat sopimusvaltioita noudattamaan tiettyjä inhimillisyyden normeja kaikissa olosuhteissa.
3. Aseelliset konfliktit jaetaan kansainvälisiin ja ei-kansainvälisiin, ja niihin sovelletaan osin eri sääntöjä, mutta tietyt minimisuojat koskevat kaikkia. (Common Article 3, Geneven sopimus) (YK:n artiklat 1(1) ja 55-56 (linkki alhaalla))
- Minimisuojaus aseellisissa konflikteissa (Common Article 3) edellyttää, että kaikki, jotka eivät osallistu taisteluun tulevat kohdelluiksi inhimillisesti ilman syrjintää, heitä ei saa tappaa, kiduttaa tai kohdella väkivaltaisesti ja oikeudenkäynti ilman asianmukaista prosessia on kielletty
4. Siviilit tulee aina erottaa taistelijoista, ja heitä ei saa tarkoituksella vahingoittaa. Sotilaallisiin kohteisiin saa hyökätä, mutta siviilivahinkojen tulee olla suhteellisia ja vältettävissä. Niiden minimointi on tärkeää. (YK:n artiklat 1(1) ja 55 (linkki alhaalla))
- esimerkiksi onko kouluun hyökkääminen todella tarpeen edistääkseen sotatoimia ja rauhaa, vai olisiko parempi keino olemassa, esimerkiksi hyökkääminen johonkin tukikohtaan
5. Osa kohteista on "dual-use" eli sekä siviili- että sotilaskäytössä, ja niiden laillinen kohdistaminen riippuu sotilaallisesta hyödystä ja suhteellisuudesta. (YK:n artiklat 1(1) ja 55 (linkki alhaalla))
- ylhäällä oleva esimerkki soveltuu tähänkin kohtaan
6. Aseiden käyttöä rajoitetaan: sellaisia aseita ei saa käyttää, jotka aiheuttavat tarpeetonta kärsimystä tai ovat lähtökohtaisesti epätarkkoja. (YK:n artiklat 1(1), 11 ja 26 (linkki alhaalla))
- Monet aseet on kielletty, mutta esim. ydinaseiden laillisuus on yhä epäselvä, sillä tällä hetkellä ei voida kuvitella tilannetta, missä niiden käyttö olisi sallittua, mutta ei voida myöskään kokonaan hylätä oikeutta käyttää.
- Myös aseet, jotka aiheuttavat tarpeetonta kärsimystä tai vahinkoa siviileille, esimerkiksi kemialliset ja biologiset aseet, myrkyt, sokeuttavat laseraseet sekä miinat.
7. Sotavankeja, haavoittuneita ja siviilejä koskevat erityiset suojelusäännöt, joita ei saa rikkoa edes vastatoimena. (YK:n artiklat 55-56 (linkki alhaalla))
- varsinaiset suojelusäännöt löytyvät Geneven-sopimuksesta joita on neljä yleissopimusta ja niiden lisäpöytäkirjat
8. Tietyt vastatoimet (reprisaliat) ovat sallittuja vain poikkeuksellisesti ja erittäin rajatusti, mutta siviileihin tai suojeltuihin kohteisiin kohdistuvat kostoiskut ovat aina kiellettyjä. (YK:n artiklat 1(1) ja 55 (linkki alhaalla))
- Reprisalit ovat sallittuja, jos toinen valtio on ensin tehnyt kansainvälisen oikeuden vastaisen teon, ja vastatoimien tulee olla viimeinen keino. Tavoitteena on rikkomuksen tekijän palauttaminen lain noudattamiseen.
9. IHL -rikkomuksista seuraa vastuu sekä valtioille (korvausvelvollisuus) että yksilöille (sotarikokset kansallisissa tai kansainvälisissä tuomioistuimissa). (YK:n artiklat 1(1) ja 55-56 (linkki alhaalla))
10. Punainen Risti (ICRC) on keskeinen, puolueeton humanitaarinen toimija, joka valvoo IHL:n noudattamista ja suojelee konfliktien uhreja. Se toimii puolueettomasti ja valvoo mm. sotavankien kohtelua. (YK:n artiklat 55-56 (linkki alhaalla))
ELI IHL syntyi rajoittamaan sodan tuottamaa kärsimystä ja toimii kansainvälisenä sääntönä, joka suojelee siviilejä, asettaa rajat sodankäynnille, rajoittaa aseita, määrittää vastuun rikkomuksista ja antaa Punaiselle Ristille keskeisen roolin sääntöjen valvonnassa.
YK:n peruskirja ja kansainvälinen humanitaarinen oikeus (IHL) täydentävät toisiaan siten, että YK:n peruskirja säätelee sodan aloittamisen laillisuutta (jus ad bellum), kun taas IHL säätelee itse sodankäyntiä (jus in bello) riippumatta siitä, kuka aloitti sodan laillisesti. YK:n peruskirjan tavoiteartiklat, erityisesti artikla 1(1) sekä artikla 55, asettavat pohjan sille, että siviilejä pitää suojella ja että sodassa pitää noudattaa inhimillisiä sääntöjä (humanitaariset periaatteet), joita IHL sitten määrittelee käytännössä aseellisen konfliktin aikana. Tämän inhimillisen suojelun säännöt sisältyvät erityisesti Geneven neljään yleissopimukseen ja niiden lisäpöytäkirjoihin, jotka turvaavat haavoittuneita, sotavankeja ja siviiileitä sekä kieltävät heidän kohtelunsa vastapuolen kohteina.
Nykyään on vaikea erottaa onko kyseessä valtion sisäisen konflikti (NIAC) vai kansainvälinen konflikti (IAC). Yhden valtion puuttuminen toisen valtion sisäiseen konfliktiin (NIAC) muuttaa konfliktin kansainväliseksi (IAC). Molemmissa myös käytetään eri sääntöjä, joten joskus on vaikeaa tietää mitä sääntöjä tulee soveltaa. Tämän takia pohditaan pitäisikö erottelu poistaa kokonaan.
Tarkemmin Geneven sopimuksia sovelletaan kansainvälisiin ja ei-kansainvälisiin konflikteihin siten, että Common Article 2 määrittelee kansainväliset aseelliset konfliktit (IAC), jolloin käytetään kaikkia neljää sopimusta ja lisäpöytäkirjaa I, ja Common Article 3 koskee valtion sisäisiä ei-kansainvälisiä konflikteja (NIAC), jolloin sovelletaan Common Article 3:a ja lisäpöytäkirjaa II, jotka takaavat vähimmäissuojan mm. haavoittuneille, sotavangeille ja siviileille.
Erilaiset lyhenteet:
IHL = International Humanitarian Law/kansainvälinen humanitaarinen oikeus
LOAC = The Law of Armed Conflict/sodan oikeussäännöt
jus ad bellum = sodan aloittamisen laillisuus
jus in bello = oikeus sodassa
NIAC = Non-International Armed Conflict/ei-kansainvälinen aseellinen selkkaus
IAC = International Armed Conflict/kansainvälinen aseellinen selkkaus
ICRC = International Committee of the Red Cross/Punainen Risti/Punaisen Ristin kansainvälinen komitea
Tästä alta löydät Hernandezin kirjasta otetun esimerkkitapauksen ja tietoa siitä. Tapaus selvitetään yhdessä ryhmän kokoontuessa. Älä siis vielä lue vastauksia vaan valmistaudu lukemalla tiivistelmä ja pohtimalla vastauksia kysymyksiin.
Esimerkkitapauksen tiivistelmä:
Libyan vuoden 2011 konfliktin tiivistys ja oikeudellinen näkökulma
Tausta:
Mellakat alkoivat Benghazissa 15.2.2011.
Konflikti muuttui taisteluksi Gaddafin hallinnon ja National Transitional Councilin (NTC) joukkojen välillä (kapinalliset).
Alkuvaiheessa: Kansainvälisen Punaisen Ristin komitea (ICRC) luokitteli konfliktin ei-kansainväliseksi aseelliseksi konfliktiksi (NIAC).
NIAC = sisäinen konflikti valtioiden rajojen sisällä, johon sovelletaan Geneven lisäpöytäkirjan II sääntöjä.
Kun ulkomaiset valtiot puuttuivat: konflikti muuttui osittain kansainväliseksi aseelliseksi konfliktiksi (IAC).
IAC = konflikti, jossa mukana on vähintään yksi valtio toista vastaan, ja Geneven sopimusten sekä lisäpöytäkirjan I säännöt tulevat voimaan.
Kansainvälinen reaktio:
YK:n Turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1970 joka hyväksyttiin vuonna 2011: vaadittiin Libyan hallitusta lopettamaan välittömästi väkivalta siviilejä kohtaan, takaamaan humanitaarinen apu, aseidenvientikielto ja pakotteita sekä velvoitti Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC=International criminal court) tutkimaan tilannetta rikoksina ihmisyyttä vastaan.
YK:n Turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1973 joka hyväksyttiin myös 2011: vaati välitöntä tulitaukoa ja valtuutti jäsenvaltiot ryhtymään "kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin" siviilien suojelemiseksi Libyassa → johti suoraan interventioon Naton ja muiden valtioiden toimesta.
Puolueet:
Libya/Gaddafi vs. kapinalliset + kansainvälinen koalitio (valtioiden yhteenliittymä) (Libyaa vastaan)+NATO
Libyan hallituksen puoli (Gaddafi)
Puolustaa olemassa olevaa hallintoa.
Näkee kapinalliset sisäisenä uhkana, joka horjuttaa valtion yhtenäisyyttä.
Alkuvaiheessa kyseessä sisäinen konflikti (NIAC).
Libyaa vastaan - ulkopuoliset ja kapinalliset
Kapinalliset: Libyan sisäiset voimat, jotka halusivat kaataa Gaddafin hallinnon.
Kansainvälinen koalitio/NATO-maat: YK:n päätösvaltuutuksella puuttuvat sotilaallisesti suojellakseen siviilejä.
Kun ulkomaiset valtiot puuttuivat, konflikti muuttui osittain kansainväliseksi aseelliseksi konfliktiksi (IAC).
Esimerkki kysymykset:
- Kumpi sääntely soveltuu NIAC vai IAC? Voivatko molemmat säännöt päteä eri osapuoliin samanaikaisesti?
- Siviilien suoja ja humanitaarinen oikeus: Milloin interventio on oikeutettua?
- Valtion suvereniteetti vs. humanitaarinen puuttuminen: Voiko kansainvälinen yhteisö rikkoa valtion itsemääräämisoikeutta siviilien suojelemiseksi?
- Onko Gaddafin hallituksella oikeus puolustaa itseään sisäistä kapinaa vastaan?
- Oliko kansainvälisen koalition puuttuminen laillista?
Klikkaamalla kuvaketta löydät esimerkki väitteitä liittyen Libyan konfliktiin.