-Luku käsittelee keskeisiä keinoja, siihen miten valtiot voivat vastata loukkauksiin ilman voimankäyttöä.

-Tavoitteena on saada lukija tietämään millaisia oikeussuojakeinoja valtiolla on, sekä ymmärtämään, milloin vastatoimet valtiota kohtaan ovat epäystävällisiä toimia, milloin täysin sallittuja vastatoimia, ja milloin kyseessä on epälaillinen kostotoimi.

-Lukija ymmärtää diaesityksen jälkeen, millaiset toimet kuuluvat valtion käytettävissä oleviin oikeussuojakeinoihin kansainvälisen oikeuden rikkomistilanteissa. Hän tietää muun muassa ILC:n ja ARSIWA:n määrittelemät vastatoimet sekä muut ei-aseelliset toimet.

-Tärkeät kohdat ovat lihavoituina. Diojen välissä ja lopussa on tehtäviä sekä kertauksia.

-Kansainvälisessä oikeudessa ei ole keskitettyä hallintoa, joka valvoisi sääntöjen noudattamista tai puuttuisi valtioiden rikkomuksiin. Järjestelmä on hajautettu, koska valtiot ovat suvereneereja. Tämän vuoksi loukatut valtiot eivät voi turvautua ylikansalliseen täytäntöönpanijaan, vaan niiden on täytynyt usein itse ryhtyä toimiin oikeuksiensa turvaamiseksi. Tätä kutsutaan omankädenoikeudeksi (self-help).

-YK:n peruskirja rajoittaa voimankäytön vain itsepuolustukseen sekä turvallisuusneuvoston valtuuttamiin kollektiivisiin toimiin, mukaan lukien alueellisten järjestöjen kautta toteutetut operaatiot. Näiden ulkopuolinen vastatoimen voimankäyttö on valtiolle kielletty. Sodankäynti ja aseelliset vastatoimet valtion toteuttamina ovat peruskirjan mukaan täysin kiellettyjä. Peruskirjan VII luvun tarkoituksena on keskittää oikeus käyttää voimaa YK:lle, erityisesti turvallisuusneuvostolle, joka voi toimia peruskirjan 42 artiklan perusteella.

-Kansainvälisen oikeuden toimikunta (ILC) laatimat ARSIWA-säännöt kehittivät kansainvälisen järjestelmän, joka säätelee vastatoimia. Jonkin teon luonnehtiminen vastatoimeksi (countermeasure) merkitsee sen myöntämistä, että teko olisi normaalisti lainvastainen: määritelmän mukaan vastatoimet ovat toimia, jotka ovat itsessään oikeudenvastaisia, mutta jotka oikeutetaan sillä alkuperäisellä rikkomuksella, joihin ne ovat reaktio.

-ILC:n mukaan sanktiot (sanctions) viittaa kansainvälisten järjestöjen toteuttamaan täytäntöönpanotoimintaan. Eli kansainvälinen järjestö (ei yksittäinen valtio) ryhtyy pakottaviin tai rajoittaviin toimenpiteisiin jotakin valtiota tai toimijaa vastaan, koska tämä on rikkonut kansainvälisiä velvoitteitaan.

-Käsitettä repressaali (reprisal) kuvaa valtion toteuttamaa kostoa toista valtiota vastaan, tapahtuipa se rauhan aikana tai aseellisen selkkauksen yhteydessä, muutoin laiton vastatoimi. Aseellisia repressaaleja voitiin käyttää sodan aikana vastauksena vastapuolen sotatoimiin, ja toisinaan valtiot turvautuivat myös voimakeinoihin, jotka jäivät sotaa lyhyemmiksi toimiksi. Repressaalien yleinen tunnuspiirre on se, että ne ovat toimia, joihin ryhdytään vastauksena toisen toimijan tekoon.

-Kosto (reprisal) ja vastatoimi (countermeasure) eroavat sillä, että kostot ovat rangaistusluonteisia tai vastahyökkäyksen luonteisia, kun vastatoimet perustuvat ei-aseelliseen, lailliseen ja tarkoituksena painostukseksi, ei kostoksi.

-YK:n peruskirjan 2(4) artikla kieltää sekä voimankäytön että voimankäytön uhan, mikä tarkoittaa myös sitä, että aseelliset repressaalit ovat kiellettyjä. YK:n peruskirjan 2(3) artikla vahvistaa tätä, että kansainväliset riidat ratkaistaan rauhanomaisin keinoin ja siten, ettei kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta tai oikeudenmukaisuutta vaaranneta.

-ICJ on todennut, että aseelliset repressaalit ovat rauhan aikana ehdottomasti kiellettyjä. Voimankäytön ainoa hyväksyttävä poikkeus on itsepuolustus ja ainoastaan, mikäli se täyttää itsepuolustusta koskevan oikeuden vaatimukset. Mikäli voimankäyttö todetaan puolustuksena, sitä ei pidetä repressaalina. Molemmat periaatteet ICJ vahvisti ydinaseita koskevassa neuvoa-antavassa lausunnossa.

-Kansainvälisessä oikeudessa retorsio (restorision) tarkoittaa mitä tahansa epäystävällistä, mutta täysin laillista toimenpidettä, jonka valtio (tai muu kansainvälinen toimija) tekee painostaakseen toista osapuolta. Käytetään vastatoimena toisen valtion oikeudenvastaisen teon johdosta.

-Retorsio on lähtökohtaisesti lainmukainen, mikäli taustalla ei ole erityissopimusta osapuolten välillä, joka tämän kieltäisi. Tämä erottaa retorsion vastatoimista, koska retorsiot eivät ole laittomia. Vastatoimet sen sijaan ovat normaalisti lähtökohtaisesti lainvastaisia, mutta voivat olla oikeutettuja silloin, kun ne ovat vastaus tiettyihin olosuhteisiin.

-Retorsio voi kattaa esimerkiksi seuraavia toimia: diplomaattisen edustajan kutsumista kotiin tai diplomaattisten suhteiden katkaisemisen, vapaaehtoisen avun tai taloudellisen tuen pidättämisen, vapaaehtoisten kauppasuhteiden lopettamisen tai väliaikaisten päättäminen, matkustusrajoitusten tai viisumirajoitusten asettaminen tietyn valtion kansalaisille, verojen asettaminen tietystä valtiosta tuleville tavaroille (ellei jokin sopimus sitä kiellä), jonkin valtion tuotteiden viennin/tuonnin rajoittamisen (ellei jokin sopimus sitä kiellä).

-Kansainvälisen oikeuden toimikunta (ILC) laatimat ARSIWA-säännöt kehittivät kansainvälisen järjestelmän, joka säätelee vastatoimia. Jonkin teon luonnehtiminen vastatoimeksi (countermeasure) merkitsee sen myöntämistä, että teko olisi normaalisti lainvastainen: määritelmän mukaan vastatoimet ovat toimia, jotka ovat itsessään oikeudenvastaisia, mutta jotka oikeutetaan sillä alkuperäisellä rikkomuksella, joihin ne ovat reaktio.

-Käsitettä repressaali (reprisal) kuvaa valtion toteuttamaa kostoa toista valtiota vastaan, tapahtuipa se rauhan aikana tai aseellisen selkkauksen yhteydessä, muutoin laiton vastatoimi. Aseellisia repressaaleja voitiin käyttää sodan aikana vastauksena vastapuolen sotatoimiin, ja toisinaan valtiot turvautuivat myös voimakeinoihin, jotka jäivät sotaa lyhyemmiksi toimiksi. Repressaalien yleinen tunnuspiirre on se, että ne ovat toimia, joihin ryhdytään vastauksena toisen toimijan tekoon.

-ICJ on todennut, että aseelliset repressaalit ovat rauhan aikana ehdottomasti kiellettynä. Voimankäytön ainoa hyväksyttävä poikkeus on itsepuolustus ja ainoastaan, mikäli se täyttää itsepuolustusta koskevan oikeuden vaatimukset. Mikäli voimankäyttö todetaan puolustuksena, sitä ei pidetä repressaalina. Molemmat periaatteet ICJ vahvisti ydinaseita koskevassa neuvoa-antavassa lausunnossa.

-Retorsio on lähtökohtaisesti lainmukainen, mikäli taustalla ei ole erityissopimusta osapuolten välillä, joka tämän kieltäisi. Tämä erottaa retorsion vastatoimista, koska retorsiot eivät ole laittomia. Vastatoimet sen sijaan ovat normaalisti lähtökohtaisesti lainvastaisia, mutta voivat olla voivat olla oikeutettuja silloin, kun ne ovat vastaus tiettyihin olosuhteisiin.

–Vastatoimet (Countermesures) viittaavat ei-aseelliseen, lähtökohtaisesti laillisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on painostus ei kostotoimenpide. Vastatoimien toimenpiteet ovat loukatun valtion velvoitteiden rikkomuksia vastuullista valtiota kohtaan. Nämä rikkomukset ovat anteeksi annettavia, koska ne ovat ainoa kategoria, joka kattaa vastauksena vastuullisen valtion aiempaan rikkomukseen, ja siltä osin kuin niiden tarkoituksena on saada kyseinen valtio noudattamaan kansainvälisiä velvoitteita. Lisäksi vastatoimiin kohdistuu tiettyjä edellytyksiä substanssin ja prosessuaalisten kysymysten suhteen.

-Vastatoimet ovat määritelty tyhjenevästi ILC:n artiklaluonnoksissa valtiovastuuseen liittyen 2001.

-Vastatoimenpiteen on oltava peruutettavissa tai keskeytettävissä. Vastatoimenpide on siis väliaikainen, koska sen tarkoituksena on saada vastuullinen valtio noudattamaan uudelleen velvoitteitaan. Mikäli vastuullinen valtio ei enää riko velvoitteitaan ja noudattaa toissijaisia velvoitteitaan valtion vastuuta koskevan oikeuden mukaan, tai jos riita on saatettu sitovan toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, mukaan lukien velvollisuuden suorittaa täysi korvaus, vastatoimet on lopetettava välittömästi.

-Aseellisissa konflikteissa vastatoimien käyttö on kielletty.

-ILC:n mukaan, joka tukeutuu Air Services Agreement -tapauksessa esitettyihin edellytyksiin, vastatoimet ovat hyvin rajattu kategoria. Niihin voi ryhtyä vain:

1) Valtio, joka on joutunut toisen valtion oikeudenloukkauksen kohteeksi

2) Sellaista valtiota kohtaan, joka on oikeudenloukkauksesta vastuussa

3) Saadakseen oikeudenloukkaukseen syyllistyneen valtion noudattamaan velvoitteitaan kansainvälisiä velvoitteitaan.

-ARSIWA:n mukaan vastatoimiin voidaan ryhtyä vasta sen jälkeen, kun vastuulliselle valtiolle on esitetty pyyntö täyttää velvoitteensa ja sen jälkeen ilmoitus päätöksestä ryhtyä vastatoimiin sekä tarjous neuvotella. Vasta silloin, kun velvoitteensa rikkonut valtio ei ryhdy neuvotteluihin eikä korjaa rikkomusta tai palaa kansainvälisten velvoitteidensa noudattamiseen, loukkaantunut valtio saa turvautua vastatoimiin. Lisäksi vastatoimet eivät voi vapauttaa valtiota sen omien velvoitteiden täyttämisestä.

-Vastatoimet eivät koskaan poista valtion velvollisuutta noudattaa riitojenratkaisusopimusta.

-ARSIWA:n menettelysäännöistä on kuitenkin poikkeus: oikeuskäytännössä on hyväksytty, että tietyissä tilanteissa vastatoimiin voidaan ryhtyä kiireellisesti. Tällöin loukattu valtio voi esimerkiksi jäädyttää vastuullisen valtion varat omalla alueellaan ilman ennakkoilmoitusta, jotta varojen nopea siirtäminen tai katoaminen voidaan estää.

-Eräissä yleiskokouksen päätöslauselmissa on todettu, että pakottava taloudellinen puuttuminen, jonka tarkoituksena on horjuttaa valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista itsenäisyyttä, on laitonta.

-Taloudellinen pakottaminen, kuten laajojen pakotteiden määrääminen, kehitysavun keskeyttäminen ja varojen jäädyttäminen, saattaa olla maan väestölle yhtä tuhoisaa kuin aseellinen yhteenotto.

-Valtiot ovat käyttäneet erilaisia yksipuolisia taloudellisia toimia. Ovatko nämä laillisia?

Kun tarkastellaan asiaankuuluvaa käytäntöä, huomataan, että useimmat näistä taloudellisista toimista ovat reaktioita oikeudenvastaiseen tekoon ja pyrkivät saamaan valtion noudattamaan kansainvälistä velvoitettaan. Sellaisina ne ovat vastatoimia ja siten sallittuja toimenpiteitä kansainvälisen oikeuden mukaan.

-Käsite taloudellinen pakottaminen (economic coercion) olisi kansainvälisesti oikeudenvastainen teko, jos se rikkoisi jotakin kansainvälisen oikeuden sääntöä kuten, jos se loukkaisi jus cogens -normia, humanitaarisen oikeuden tai ihmisoikeuksien ehdottomia normeja, tai jos se nousisi kielletyn puuttumisen tasolle toisen valtion poliittisiin asioihin tai muodostaisi voimankäytön uhan tai käytön.

- Kansainvälisten instituutioiden lisääntyminen on merkinnyt sitä, että kansainvälisessä oikeudessa on rajallisesti tapahtunut sanktioiden osittaista keskittämistä, erityisesti turvallisuusneuvoston kautta.

-YK:n varhaisina vuosikymmeninä velvoitteiden noudattamisen ja täytäntöönpanon toteuttaminen oli vaikeaa, sillä uskottiin, että valtiot noudattaisivat oikeudellisia velvoitteitaan ilman tarvetta institutionaalisiin pakottaviin toimiin.

-Kylmän sodan jälkeen turvallisuusneuvosto on käyttänyt sanktioita toimeenpanokeinona.

-Sanktioiden viittaamaan toimenpiteisiin, jotka:

1. Olisivat itsessään tavallisesti kansainvälisten velvoitteiden vastaisia

2. Ovat pakottava vastaus toisen valtion oikeudenloukkaukseen

3. Toteutettu kansainvälisen järjestön toimielimen päätöksen perusteella, jolla on oikeudellinen toimivalta tehdä kyseinen päätös tai suositus.

-Useimmat sanktiot kohdistuvat valtioon, joka on rikkonut kansainvälistä oikeutta, ja niillä on siten etenkin rankaiseva vaikutus. Sanktioilla voi kuitenkin olla myös 'esimerkin asettava' tavoite, jolloin niitä käytetään estämään muita valtioita tekemästä samaa tekoa.

-Tapaus, joka on hyvä antaa esimerkkinä esimerkinluonteisista pakotteista on turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1343, jossa neuvosto määräsi pakotteita Liberiaa vastaan, koska sen todettiin tukeneen Revolutionary United Front (RUF) kapinallisryhmää Sierra Leonessa. Pakotteiden asettamisen jälkeen Liberia vetäytyi kaikesta tuestaan turvallisuusneuvoston tahdon mukaisesti. Päätöslauselma 1343 oli ensimmäinen kerta, kun pakotteita määrättiin valtiolle sen vuoksi, että se ei noudattanut turvallisuusneuvoston toiselle valtiolle asettamia pakotteita.

-Talouspakotteet eivät itsessään sisällä voimankäyttöä, mutta niillä voi silti olla huomattavan kielteinen vaikutus kohteeseen, ja ne voivat aiheuttaa vakavaa ihimillistä ja ympäristöllistä kärsimystä, erityisesti haavoittuville ryhmille, kuten naisille ja lapsille. Tämä voi toteutua esimerkiksi silloin, kun kollektiiviset pakotteet aiheuttavat merkittäviä häiriöitä ruoan, lääkkeiden ja sanitaatiotarvikkeiden jakelussa, vaarantavat ruoan laadun ja puhtaan juomaveden saatavuuden, häiritsevät terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmien toimintaa ja heikentävät oikeutta työhön.

–Vastatoimet (Countermesures) viittaavat ei-aseelliseen, lähtökohtaisesti laillisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on painostus ei kostotoimenpide. Vastatoimien toimenpiteet ovat loukatun valtion velvoitteiden rikkomuksia vastuullista valtiota kohtaan. Nämä rikkomukset ovat anteeksi annettavia, koska ne ovat ainoa kategoria, joka kattaa vastauksena vastuullisen valtion aiempaan rikkomukseen, ja siltä osin kuin niiden tarkoituksena on saada kyseinen valtio noudattamaan kansainvälisiä velvoitteita. Lisäksi vastatoimiin kohdistuu tiettyjä edellytyksiä substanssin ja prosessuaalisten kysymysten suhteen.

- ILC:n mukaan, joka tukeutuu Air Services Agreement -tapauksessa esitettyihin edellytyksiin, vastatoimet ovat hyvin rajattu kategoria. Niihin voi ryhtyä vain:

1) Valtio, joka on joutunut toisen valtion oikeudenloukkauksen kohteeksi

2) Sellaista valtiota kohtaan, joka on oikeudenloukkauksesta vastuussa

3) Saadakseen oikeudenloukkaukseen syyllistyneen valtion noudattamaan velvoitteitaan kansainvälisiä velvoitteitaan.

-ILC (kansainvälisen oikeuden toimikunta) on laatinut sääntöjä siitä, millaisia vastavoimia valtiot saavat käyttää, kun toinen valtio rikkoo kansainvälistä oikeutta:

1) Vastavoimat eivät saa olla sotilaaallisia 2) Vastatoimet eivät saa olla ihmisoikeusvelvoitteiden tai humanitääristen velvoitteiden vastaisia 3) Vastatoimet eivät voi olla jus cogens -sääntöjen vastaisia. 4) Vastatoimet eivät saa puuttua diplomaattisten edustustojen ja konsulaattien suojeluun.

-Vastatoimien yleisesti ottaen kahdenvälinen rakenne (bileateral structure of countermeasures) tarkoittaa, että loukatun valtion toteuttaman vastatoimen on kohdistuttava yksinomaan vastuussa olevaan valtioon, ei muihin valtioihin. Kolmas valtio tai muu toimija ei voi olla vastatoimen kohteena.

-Tällaisilla "välillisesti loukatuilla" valtioilla voi olla tapaoikeuden nojalla oikeus ryhtyä toimenpiteisiin vastuussa olevaa valtiota vastaan, jotta oikeudenloukkaus saadaan päättymään ja loukatulle valtiolle aiheutunut vahinko korjattua. Näitä toimia kutsutaan joskus kolmansien valtioiden vastatoimiksi tai yleisen edun vuoksi toteutetuiksi vastatoimiksi

-On olemassa monia kansainvälisiä järjestöjä, joilla on kansainvälinen oikeussubjektin asema.

-Turvallisuusneuvoston toimivalta perustuu YK:n peruskirjaan ja mikäli YK:n peruskirjasta johtuvat velvoitteet ovat ristiriidassa jonkin muun kansainvälisen velvoitteen kanssa, peruskirjan velvoitteet menevät aina etusijalle, mikäli valtio on lupautunut noudattamaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöstä.