Kappale 12. Kansainvälinen riitojen ratkaisu ja Kansainvälinen tuomioistuin
Johdanto
-Dioissa syvennytään riitojen rauhanomaisiin ratkaisumenetelmiin.
-Käydään läpi sekä sitovia että vapaamuotoisia menetelmiä valtioiden välisten riitojen ratkaisuun.
-Luvun tavoitteena on omaksua kappaleen 12 keskeinen sisältö: ei-sitovat poliittiset ja diplomaattiset riitojenratkaisumenetelmät, oikeudellisesti sitovat riitojenratkaisumenetelmät, sekä ymmärtää Kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) keskeiset tehtävät.
-Diat etenevät loogisesti esittelemällä eri rauhanomaisen riitojenratkaisun menetelmät vaiheittain.
-Tärkeimmät käsitteet on lihavoitu. Diojen väliin sisältyy oppimista tukevia kysymyksiä ja lyhyitä koonteja juuri käsitellyistä aiheista muistin vahvistamiseksi.
-Lopuksi esitetään yhteenveto sekä loppukysymykset, jotka kokoavat kappaleen 12 sisältöalueet
Mistä muodostuu riitojenratkaisumenetelmät?
-Yhdistyneiden kansakuntien (YK) peruskirjan artikla 2(3):n mukaan kaikkien valtioiden on ratkaistava riitansa rauhanomaisin keinoin siten, ettei kansainvälinen rauha, turvallisuus ja oikeudenmukaisuus vaarannu.
-YK:n peruskirjan artikla 33(1) vahvistaa artiklaa 2(3), sillä siinä luetellaan mahdolliset rauhanomaiset keinot, jotka valtiolla on käytettävissä riitojen ratkaisemiseksi: neuvottelut, välitys ja hyvien palveluksien tarjoaminen, tutkintamenettely, sovittelumenettely, välimiesmenettely, oikeudellinen ratkaisu, alueelliset toimielimet ja alueelliset järjestöt sekä muut heidän valitsemansa rauhanomaiset keinot.
Mistä muodostuu riitojenratkaisumenetelmät?
-Kansainvälisen oikeuden rakenteeseen kuuluu uskomus siitä, että oikeus mahdollistaa kansainvälisten riitojen rauhanomaisen ratkaisemisen. Tämän ajatuksen pohjalta on perustettu useita instituutioita, ja on kehitetty kaksi keskeistä mekanismia: poliittiset ja diplomaattiset riitojenratkaisumenetelmät sekä kolmannen osapuolen väliintulo tuomioistuinmenettelyn tai välimiesmenettelyn kautta.
Poliittiset ja diplomaattiset riitojenratkaisumenetelmät
-Poliittiset ja diplomaattiset ratkaisumenetelmät ovat vapaamuotoisempia ja useimmin ei-sitovia ja niiden toteutus tavat voivat vaihdella.
-Vaihtelevilla menetelmillä voidaan avata yhteinen keskustelu, avata tilannetta ja selkeyttää, mistä tilanteessa on kyse. Voidaan antaa ehdotus, kuinka lähteä toimimaan tilanteessa. Ehdotus, joka ei ole sitova.
-Seuraavissa dioissa käsitellään poliittiset ja diplomaattiset riitojenratkaisumenetelmät.
1. Neuvottelut (negotiation)
-Neuvottelut pohjautuvat riidan osapuolten suoranaisiin ja vapaamuotoisiin keskusteluihin, joiden tavoitteena on riidan selvittäminen.
-Molempien osapuolien yhteistyö ei ole aina välttämätön: neuvottelut eivät vaadi mitään muuta kuin sen, että toisen osapuolen on tehtävä aito yritys liittyäkseen keskusteluun toisen riita osapuolen kanssa riidan ratkaisemiseksi.
-Neuvotteluihin ei oteta kolmansia osapuolia. Neuvottelut voidaan käydä joko julkisesti tai salassa, ja osapuolet saavat itse määritellä sen laajuuden.
-Neuvottelut edeltävät usein muita riitojenratkaisumenetelmiä tai kulkevat niiden rinnalla, eikä neuvottelut estä muita menettelyjä, kuten oikeudenkäyntiä.
-Neuvottelut ovat pakollisia vain silloin, kun oikeusjärjestys tai sopimus vaatii niitä esivaiheeksi. Neuvottelut ovat usein ensimmäinen menettelykeino riidanratkaisussa.
-Neuvotteluvelvoite ei tarkoita velvollisuutta päästä sopimukseen, vaan sitä tulisi pikemminkin pitää yleisenä velvollisuutena käydä keskusteluja muiden osapuolten kanssa vilpittömässä mielessä.
-Neuvottelussa, neuvottelu velvollisten valtioiden on käyttäydyttävä merkityksellisesti. Ottamalla huomioon muiden osapuolten näkökannat, jotta loppuratkaisu olisi kaikille sopiva.
2. Välitys ja hyvien palvelusten tarjoaminen (medication and 'good offices')
-Monissa tapauksissa pelkkä neuvottelu ei riitä. Tällöin turvaudutaan kolmanteen osapuoleen tilanteen helpottamiseksi.
-välitys ja hyvien palveluksien tarjoaminen tunnustettiin vuosien 1899 ja 1907 Haagin yleissopimuksissa.
-Haagin yleissopimuksessa velvoittivat osapuolet turvautumaan hyviin palveluksiin tai välityksiin aina, kun se oli mahdollista ennen aseellisiin toimiin ryhtymistä.
- Sovittelijan ensisijainen tehtävä on löytää osapuolten välillä ehdot, jotka nämä voivat hyväksyä päästäkseen ratkaisuun riidassa.
- Riitaosapuolten on suostuttava kolmannen osapuolen, eli sovittelijan, rooliin valtioiden välisessä riidanratkaisussa. Sovittelijan tehtävänä saattaa olla ainoastaan osapuolten välien sovittelu ja viestinnän ylläpitämisen varmistaminen.
-Sovittelija voi myös pyrkiä ratkaisemaan ristiriitoja, neuvoa osapuolia, kannustaa heitä jatkamaan yhteydenpitoa tai laatia omia ratkaisuehdotuksiaan.
3. Tutkintamenettely (inquiry)
-Laajimmassa käsityksessä tutkimus on prosessi, jossa kootaan tietoa riidanalaisesta tosiseikasta.
-Ajatus tutkimuskomissiosta, eli ryhmästä henkilöitä, joiden tehtävänä on suorittaa tutkimus.
-Tutkimuksen idea on, että puolueettomat henkilöt laativat selvityksen tapahtuneista tosiseikoista. Selvitys auttaa määrittämään syyn ja seuraukset sekä laskemaan menetykset ja vahingot. Tutkimus saattaa myös auttaa osapuolia ymmärtämään tilannetta ja lieventämään jännitteitä.
-Joissakin tapauksissa osapuolet voivat sopia hyväksyvänsä tutkimuksen lopputuloksen ja ratkaisevansa riitansa sen perusteella.
- Tutkimusta hyödynnettiin ensimmäistä kertaa rauhanomaisen riitojenratkaisun mekanismina vuoden 1899 Haagin yleissopimuksessa. Menetelmää on kuitenkin käytetty melko harvoin, koska se rajoittuu tosiseikkojen selvittämiseen.
-Viime vuosikymmeninä Yhdistyneet Kansakunnat ja sen eri elimet ovat kuitenkin käyttäneet komissioita aiempaa useammin. Tavoitteena ei ole aina asian ratkaiseminen, vaan jonkin tietyn tärkeän asian tuominen esiin ja tämän kautta YK:n käsittelyyn.
4. Sovittelumenettely (consilation)
-Sovittelu vahvistaa kolmannen osapuolen roolia entisestään. Kolmas osapuoli tutkii asiaa ja antaa ehdotuksen riitojen ratkaistavaksi, yleensä tapahtuu toimittamalla epäsitovan loppuraportin osapuolten harkittavaksi.
-Sovittelua, jossa saattaa yhdistyä sekä sovittelumenettely että tutkimusmenettely, on usein ollut käytössä maailmansotien välisenä aikana. Usein sopimuksella perustettujen pysyvien komissioiden muodossa.
-Sovittelukomission tehtävänä on selvittää kiistanalaiset kysymykset, kerätä tätä varten kaikki tarvittavat tiedot tutkimuksen tai muun menetelmän avulla sekä pyrkiä saamaan osapuolet sopimukseen.
-On syytä huomata, että sovittelukomission suostumus ei ole käytännössä, koskaan sitova. Useimmiten sovittelutuomioita koskevat sopimukset määräävät vain, että niitä on harkittava vilpittömässä mielessä. Sovittelukomissiot vähenivät toisen maailmansodan jälkeen, vaikka niiden elvyttämiseen on pyritty.
Tehtävä
Yhdistä oikea ratkaisukeino kuuluvalle riitojen ratkaisu menetelmälle:
Menetelmät kuuluvat poliittiset ja diplomaattiset riitojenratkaisumeneteliin:
Neuvottelut (negotation)
Välitys ja hyvien palveluksien tarjoaminen (Medication and 'good offices')
Tutkintamenettely (Inquiry)
Sovittelumenettely (consilation)
Riitojen ratkaisu menetelmien toiminnat:
1. Vahvistaa kolmannen osapuolen roolia entisestään. Kolmas osapuoli tutkii asiaa ja antaa ehdotuksen riidan ratkaistavaksi, yleensä tapahtuu toimittamalla epäsitovan loppuraportin osapuolten harkittavaksi.
2. Pohjautuu suoranaiseen riidan osapuolten keskinäiseen yhteydenpitoon, jonka tavoitteena olisi riidan selvittäminen. Molempien osapuolien yhteistyö ei ole aina välttämätön, yhteydenpidon ainoa vaatimus on, että toisen osapuolen on tehtävä aito yritys liittyäkseen keskusteluun toisen riita osapuolen kanssa, riidan ratkaisemiseksi. Kolmatta osapuolta ei oteta keskusteluun.
3. Kolmas osapuoli pyrkii myös ratkaisemaan ristiriidat, neuvoa osapuolia ja kannustaa osapuolia jatkamaan yhteydenpitoa tai laatia omia ratkaisujaan.
4. Puolueettomat henkilöt laativat selvityksen tapahtuneista tosiseikoista. Selvitys auttaa määrittämään syyn ja seuraukset sekä laskemaan menetykset ja vahingot. Tutkimus saattaa myös auttaa osapuolia ymmärtämään tilannetta ja lieventämään jännitteitä.
Kertaus
-YK peruskirjan artikla 2(3):n mukaan kaikkien valtioiden on ratkaistava riidat rauhanomaisin keinoin, sen mukaan ettei kansainvälinen rauha, turvallisuus ja oikeudenmukaisuus vaarannu.
- YK:n peruskirjan artikla 33(1) vahvistaa artiklaa 2(3), jossa luetellaan mahdolliset rauhanomaiset riitojen ratkaisu keinot.
-Poliittiset ja diplomaattiset ratkaisu menetelmät ovat vapaa muotoisempia ja useimmin ei sitovia.
-Poliittiset ja diplomaattiset riitojen ratkaisu menetelmät ovat: 1.Neuvottelut (negotation), 2. Välitys ja hyvien palveluksien tarjoaminen (medication and 'good offices'), 3. Tutkinta menettely (inquiry) sekä, 4. Sovittelumenettely (consilation).
Oikeudellisesti sitovia metodeja riitojen ratkaisuun (legally binding methods of dispute settlement)
-Oikeudellisesti sitovat menettelyt ovat sitovia ratkaisuja.
-Osapuolilla on mahdollisuus vaikuttaa enemmän välitysoikeudellisessa menettelyssä kuin poliittisissa ja diplomaattisissa riitojenratkaisumenetelmissä.
-Oikeudellisesti sitovia riitojen ratkaisu keinoja yhdistää kolmannen osapuolen oikeudellisesti sitova päätös sekä osapuolten etukäteissuostumuksen.
- Oikeudellisesti sitovia riitojen ratkaisu keinoja erottaa osapuolten välimiesoikeuksiin käyttämän valvonnan aste, mukaan luettava kokoonpano, menettely ja sovellettava laki tuomioistuimeen.
-Molemmat oikeudellisesti sitovat menetelmät perustuvat valtioiden suostumukseen.
Välimiesmenettelyn historia
-Pitkään vakiintunut ja näkyvä mekanismi riitojen ratkaisemiseksi.
-Alabaman välitystuomio liittyy Yhdysvaltain sisällissodan aikana uponneeseen konfederaation alukseen CCA Alabama. Sisällissota käytiin unionin ja Amerikan konfederaation välillä: konfederaation muodostivat yksitoista eteläistä osavaltiota, jotka halusivat säilyttää orjuuden alueellaan ja erota unionista. Alabaman välitystuomiolla (the Alabama award) oli keskeinen merkitys, koska sillä oli kaksi huomattavaa panosta kansainväliseen oikeuteen:
1. Välimiesoikeuden oli ratkaistava oliko tällä toimivalta Yhdysvaltojen useiden miljardien arvoisesta esittämästä korvausvaatimusten käsittelystä, ja välimiesoikeus totesi ettei tämä kuulunut toimivaltaansa. Ratkaisun tehdessään antoi se ratkaisevan panoksen nykyiselle compétence de la compétence -periaatteelle. Eli tuomioistuimen valta määrittää oma toimivaltansa, joka sisältyy kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön 36(6) artiklaan.
2. Sopimuksesta oli asetettu tietyt huolellisuusvelvoitteet puolueettomalle osapuolelle sotaa käyvien osapuolten välillä ja esti Britannian vetoamasta kansalliseen lainsäädäntöönsä puolustukseksi tietojensa osalta. Tämä toi siihen, ettei valtio voi koskaan vedota kunnalliseen lainsäädökseen tai sen puuttumiseen puolustukseksi kansainvälisen oikeuden rikkomista vastaan.
- Alabaman välimiesmenettely oli menestynyt ja tämän kautta lähdettiin uudelleen käyttämään välitysoikeudellista menettelyä myöhemmin. (mm. Bering sea, British Guiana..). Välimiesmenettely kehittyi ja lopulta perustettiin pysyvä välimiestuomioistuin (PSA/Permament Court of Arbitration) 1899 Hague Convention, Artikla 15: Valtioiden valitsemien lain kunnioittamisen perusteen välimiesten välitysoikeudellinen menettely, jossa välimiehet selvittävät valtioiden erimielisyyksiä.
Välimiesmenettely (arbitration)
-Välimiesmenettely soveltuu erinomaisesti tilanteisiin, joissa tarvitaan sitovaa ratkaisua
-Välimiesmenettely mahdollistaa valtioille tapauskohtaisesti sopia välimiesoikeuden perustamisesta välitystuomioistuimen ad hoc:in erityisellä sopimuksella (Compromis), jossa esitetään osapuolten suostumus välimiesmenettelyyn sekä ehdot, joiden mukaisesti se etenee. Näihin ehtoihin kuuluvat riita-asiat, välimiehet, prosessuaaliset kysymykset ja soveltuva oikeus. Tällainen valvonta erottaa välimiesmenettelyn tuomioistuinmenettelystä, sillä osapuolilla on huomattavasti enemmän määräysvaltaa menettelyjen toteuttamiseen.
-PCA = pysyvä välimiestuomioistuin. PCA ei teknisesti ole varsinainen pysyvä tuomioistuin, vaan pikemminkin järjestelmä tai riidanratkaisuelin, jonka puitteissa erilaiset välimiesoikeudet voivat toimia.
Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ/International Court of Justice) historia
-Lainkäyttö tarkoittaa kansainvälisten riitojen ratkaisemista pysyvän oikeudellisen elimen kautta, jolla on kiinteät menettelysäännöt ja valta antaa sitovia tuomioita.
-ICJ on perustettu vuonna 1946. ICJ perustettiin PCIJ (pysyvä kansainvälinen tuomioistuin/Permament Court of International Justice) jatkeeksi. PCIJ oli itse perustettu 1922. PCIJ oli kansanliiton yhteydessä, mutta kuitenkin itsenäinen.
-ICJ:n perussääntö, joka on liitetty YK:n peruskirjaan ja muodostaa sen osan, on muokattu versio PCIJ:n perussäännöistä. Sitä muutettiin asianmukaisesti, jotta ICJ voitiin liittää yhdeksi YK:n pääelimeksi.
-Monet PCIJ:n perussäännön ominaisuudet (mm. tuomareiden valinta ja tuomiovaltaselitys) siirrettiin ICJ:lle. ICJ:n perusääntöön sisälytettiin myös artikla 38, joka sisälti kansainvälisen oikeuden lähteet.
Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ)
-ICJ:lla on laaja toimivalta, joka voi ulottua minkä tahansa valtioden välisiin riitoihin. ICJ ei rajoitu tiettyihin alueisiin, eikä valtioilta edellytetä jäsenyyttä YK:lle.
-Tuomareiden on oltava puolueettomia ja eri kansallisuuksia, ja jokaisen maanosan tulee olla edustettuna. Ongelmia ilmenee sukupuolijakaumassa sekä mahdollisessa ICJ:n tuomarien politisoitumisessa.
-ICJ:n perussäännön 31(2) artiklan mukaan, jos tuomioistuimessa ei ole osapuolen kansalaisuutta olevaa tuomaria, tuomioistuimella on oikeus valita henkilö toimimaan tilapäisenä tuomarina asian käsittelyn ajaksi, tämän henkilön ei kuitenkaan tarvitse olla kyseisen valtion kansalainen.
-ICJ voi itse kehittää prosessuaalisia sääntöjä toiminnoilleen.
-ICJ on jakautunut kahteen erilliseen tehtävään:
1. Ratkaista valtioiden välisiä riita-asioita.
2. Antaa neuvoa-antavia lausuntoja, kun tietyt toimielimet esittävät sille oikeudellisia kysymyksiä.
-ICJ:n toimivalta perustuu siihen, että valtion on pitänyt vapaaehtoisesti ja kiistattomasti suostua sen käyttöön.
Tuomioistuinmenettely (adjudication)
ICJ:n perussäännön mukaan 31(1) artiklan, vain valtiot voivat olla osapuolina riita-asioissa. ICJ on avoin kaikille YK:n jäsenille jotka 35 artiklan nojalla ovat ipso facto perussäännön osapuolia
-Perussäännön 36 artiklan mukaan ICJ:n toimivalta voi syntyä kolmella pääasiallisella tavalla:
1) osapuolten välisellä, tapauskohtaisella sopimuksella (special agreement, compromis).
2) Valtioiden välisellä jo olemassa olevalla sopimuksella, jossa sopimusmääräys mahdollisten riita-asioiden ratkaisemisesta ICJ:ssa. (compromissory clauses).
3) Osapuolten antamilla yksipuolisilla tuomiovaltaselityksillä (Optional clause).
-ICJ toteaa toimivallan alkaneen, kun osapuolina olevat valtiot ovat informoineet siitä sopimuksella.
-Tärkeintä on, että sopimus syntyy. Sopimuksen muodolla ei ole väliä.
-Kansainvälisiä sopimuksia luodessaan, niissä saattaa olla määräys joka antaa ICJ:lle toimivallan ratkaista riita-asiat.
-Pääsääntöisesti, jokainen sopimukseen liittynyt valtio hyväksyy ICJ:n toimivallan.
-Perussäännön artiklan 36(2) puhutaan "optional clause", eli valinnaisesta lausekkeesta. Tämä on mekanismi, jossa valtiot antavat vapaaehtoisen toimivaltaselityksen, jossa ne hyväksyvät ICJ:n toimivallan niitä koskevissa riita-asioissa. Valinnaisen lausekkeen peruspiirteet kerrotaan 36(2) artiklassa.
-Tuomiovaltaselityksen perusmekanismi: Valtio ilmoittaa YK:n pääsihteerille selityksen, jossa se hyväksyy ICJ:n pakollisen toimivallan omia riita-asioita varten. Kun kyseessä on yksipuolinen ilmoitus, valtio voi liittää siihen erilaisia varaumia, jotka voivat rajoittaa selityksen sovellettavuuteen. Jotta valtioiden antamia selityksiä voitaisiin soveltaa näiden välisessä riita-asiassa, näiden pitää olla vastavuoroisia. Valtio voi liittää sopimukseen varauman, jolla se vapauttaa itsensä kokonaan tai osittain sovittelulausekkeen soveltamisesta.
Tuomioistuin
-Varaumat tuottavat keskustelua, koska valinnainen lausekejärjestelmä antaa valtioille mahdollisuuden räätälöidä hyväksyntänsä tarpeidensa mukaan, ja usein valtiot sulkevat pois tiettyjä riita-asioita puhtaasti strategisista tai poliittisista syistä.
-Joskus varaumia voidaan hyödyntää kohteliaisuussyistä tai siksi, että halutaan välttää tiettyjen liittolaisten joutuminen vastakkain tuomioistuimessa. Varaumat saattavat myös sulkea pois tietyt arkaluonteiset aiheet sisä- ja ulkopoliittisista syistä.
-Valtio voi riitauttaa ICJ:n toimivallan väittämällä, ettei se ole suostunut siihen tai ettei osapuolet ole yhtä mieltä ICJ:n toimivallan laajuudesta. Näitä kutsutaan alustaviksi vastaväitteiksi (preliminary objections), ja ne on ratkaistava ennen kuin tuomioistuin voi käsitellä asiaa.
- ICJ ratkaisee itse, onko sillä toimivalta (compétence de la compétence). Tuomioistuimen valta määrittää omaa toimivaltaansa on kirjattu perussäännön 36(6) artiklaan.
- Mikäli valtio kyseenalaistaa ICJ:n toimivallan, tuomioistuin järjestää alustavan kuulemisvaiheen, jossa tarkastellaan osapuolten toimivaltaa koskevia väitteitä. Osapuolet voivat esittää vastalauseita hakemukseen tai sen tiettyihin tutkittavaksi ottamista koskeviin osiin (esim. onko valtiolla riittävä oikeudellinen intressi asiassa tai onko diplomaattisen suojelun edellytyksiä noudatettu). Nämä kysymykset saattavat helposti sekoittua toimivallan arvioinnin kanssa.
Vastalauseet
-Yleisesti toimivaltaa koskevat vastalauseet liittyvät yhteen kolmesta luokasta:
Tuomioistuin ei ole toimivaltainen esim. osapuolten suostumuksen puutteesta (ratione personae)
Osapuolten suostumus ei kata riita-asian syntymisen ajankohtaa, tai riita syntyi ennen minkään kansainvälisen velvoitteen syntymistä (ratione temporis)
Riita-asian asiasisältö ei kuulu ICJ:n toimivaltaan, esim. varauman tai annetun suostumuksen rajoitusten takia (ratione materiae)
-Sääntöjen 79 artikla edellyttää, että vastalauseet on esitettävä kolmen kuukauden kuluessa hakijavaltion muistutuksen toimittamisesta. Ks. Avena (nro 78), kohta 24, jossa tuomioistuin totesi, että määräajan noudattamatta jättäminen ei estä vastalauseen esittämistä, mutta että vastalausetta ei voida esittää asian myöhemmässä erillisessä vaiheessa.
-Tuomioistuimelle voidaan nostaa myös erilaisia liitännäiskanteita, joista jokainen ansaitsee lyhyen maininnan. Väliaikaiset toimenpiteet: osapuoli voi pyytää tuomioistuinta määräämään väliaikaisia toimenpiteitä osapuolten oikeuksien turvaamiseksi. Varsinaiset väliaikaisia toimenpiteitä koskevat pyynnöt ovat koskeneet esimerkiksi kansallisen tuomion täytäntöönpanon keskeyttämistä, kulttuuriomaisuuden tuhoamisen estämistä ja ympäristöä vaarantavien tehtaiden rakentamisen pysäyttämistä. Mikäli ICJ:llä on prima facie -toimivalta, se voi määrätä sitovia väliaikaisia toimia
-Liitännäiskanteisiin voidaan vastata vastaväitteillä (Counter claims).
-Muita liittännäiskanteita:
-yhdistyminen (joinder): useampi valtio voi tuoda riita-asian ICJ:lle yhdessä jotakin valtiota vastaan, tai yksi valtio voi tuoda riita-asian ICJ:lle samanaikaisesti useampaa valtiota vastaan.
-Väliintulo (intervention): 62 artiklan mukaan valtio voi liittyä mukaan sellaiseen tapaukseen, jos sillä on oikeudellisia intressejä joihin ICJ:n päätös voi vaikuttaa, kynnys tälle on kuitenkin korkea
-Tutkinta (interpretation): 60 artiklan mukaan ICJ:n tuomiot lopullisia ja muuttumattomia, mikä meinaa pyynnöstä ICJ voi selventää tuomion tarkoitusta ja laajuutta
-Tuomion tarkastaminen (Revision): 61 artiklan mukaan uusi tosiasia, joka on tullut tietoon tuomion antamisen jälkeen ja joka olisi vaikuttanut tuomioon, antaa osapuolella oikeuden hakea tuomion muutosta.
Neuvoa-antava lausunto
- ICJ voi antaa neuvoa-antavia lausuntoja tiettyjen toimielinten pyynnöstä. ICJ:n perussäännön 65 artikla antaa yleiskokouksille ja turvallisuusneuvostolle mahdollisuuden esittää pyynnön mistä tahansa oikeudellisesta asiasta lausunnon. Muut YK:n toimielimet, erityisvirastot ja erilliset kansainväliset Järjestöt (esim. ILO) voivat pyytää lausuntoja omalta alaltaan.
-Neuvoa-antava lausunto ei ole toimielimiä oikeudellisesti sitova.
-Valtiot eivät voi pyytää neuvoa-antavia lausuntoja, jotta ne eivät voisi kiertää ICJ:n toimivallan perustumista valtioiden suostumukseen.
Kertaus
-Oikeudellisesti sitovat menettelyt ovat sitovia ratkaisuja.
-Molemmat oikeudellisesti sitovat menetelmät perustuvat valtioiden suostumukseen.
-Välimiesmenettely soveltuu erinomaisesti tilanteisiin, joissa tarvitaan sitovaa ratkaisua.
-Compétence de la compétence -periaate. Eli tuomioistuimen valta määrittää oma toimivaltansa, joka sisältyy kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön 36(6) artiklaan.
-Pysyvä välimiestuomioistuin (PSA/Permament Court of Arbitration) 1899 Hague Convention, Artikla 15: Valtioiden valitsemien lain kunnioittamisen perusteen välimiesten välitysoikeudellinen menettely, jossa välimiehet selvittävät valtioiden erimielisyyksiä.
- PCA = pysyvä välimiestuomioistuin. PCA ei teknisesti ole varsinainen pysyvä tuomioistuin, vaan pikemminkin järjestelmä tai riidanratkaisuelin, jonka puitteissa erilaiset välimiesoikeudet voivat toimia.
PCIJ =pysyvä kansainvälinen tuomioistuin
ICJ = kansainvälinen tuomioistuin
-ICJ on perustettu vuonna 1946. ICJ oli perustettu PCIJ:n jatkeeksi
-ICJ:lla on laaja toimivalta, joka pystyy ulottumaan minkä tahansa valtion välisiin riitoihin. ICJ ei rajoitu tiettyihin alueisiin, eikä valtioilta edellytetä jäsenyyttä YK:lle.
-ICJ voi itse kehittää prosessuaalisia sääntöjä toiminnoilleen.
-ICJ on jakautunut kahteen erilliseen tehtävään:
1. Ratkaisemaan valtioiden välisiä riita-asioita.
2. Antaa neuvoa-antavia lausuntoja, kun tietyt toimielimet esittävät sille oikeudellisia kysymyksiä.
Tehtävä
Täytä aukot laatikosta löytyvällä oikealla vastauksella:
Oikeudellisesti sitovia riitojen ratkaisu keinoja (välitysoikeudellinen menettely ja tuomioistuin menettelyä) ………… kolmannen osapuolen oikeudellisesti sitova päätös sekä osapuolten etukäteis suostumusta.
…….. tarkoittaa, että tuomioistuimen valta määrittää oma toimivaltansa, joka sisältyy kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön 36(6) artiklaan.
Välimiesmenettely mahdollistaa valtioille mahdollisuuden tapauskohtaisesti sopia välimiesoikeuden perustamisesta välitystuomioistuimen ad hoc:in erityisellä sopimuksella …….. jossa esitetään osapuolten suostumus välimiesmenettelyyn ja ehdot, joiden mukaisesti se etenee.
Valtio voi kuitenkin liittää sopimukseen …….. , jolla se vapauttaa itsensä kokonaan tai osittain sovittelulausekkeen soveltamisesta.
…… /pysyvä kansainvälinen tuomioistuin 5.2 …… /kansainvälinen tuomioistuin
Onko ICJ toimivaltainen lähtemään ratkaisemaan valtioiden välistä riita-asiaa, kun osapuolet eivät ole antaneet suostumusta. Vastauksesi vastaväitteelle: ……….
